64. Päivä

Juokse sinä humma...

Tähän päivään on kerennyt taas vaikka ja sun mitä. Aamupäivästä entinen valmennettava kävi moikkaamassa ja pitkät tovit turistiin niitä näitä ja kuulumisia. Lisäksi autoin koulu projektissa omalta osaltani.

Päivällä sitten otin hieman iisimmin mutta päätin että illasta on tänään lenkki aika! Kävinkin lenkillä pitkästä pitkästä aikaa. Yllätyin itsekkin kuinka hyvin jalat kantoi eteenpäin. Lopulta kilometrejä kertyi 11.68km ajassa 1h 2min jos laitteisiin uskominen keskinopeus oli jota kuinkin 11.2 km/h . Kivaa oli vaikka jalka taas kipeytyikin jo matkan aikana. Saa nähdä mitenkipuiseksi lopulta ärtyy. Toivon vaan ettei kovin että pääsen vielä tällä viikolla juoksentelemaan uudelleen. Niin hyvän olon tuosta vaan sai!

Viimeksi saman pituista ja vauhtia olen juossut viime sysksystä. Sillä kai tämä minutkin yllätti niin positiivisesti!

Vesipullo päätyi kuvaan kun se odotti kiltisti kotona kotiin paluutani. Kiva kaveri muuten !!

63. Päivä

Sitä sun tätä ja kaikilla mausteilla.

Sunnuntaipäivä ja vapaa. Luvan kanssa olisin saanut nukkua pitkään mutta johan pomppas 9 aikaan ylös. Rennon aamun jälkeen kävin juoksentelemassa kylillä. Näin vielä soitto porukkaa eiliseltä illalata ja pikku veljeäkin kävin moikkaamassa.

Perinteisesti jo iltapäivällä oli vanhempien luona myös ateria jonka ääreen koko perhe jälleen kokoontui.
Mukavan perhe ruuan jälkeen olikin aika siirtyä takaisin kotiin.

Kotona iski tylsyys joka ei enää ollut hallitun tylsyyden mitta puilla mitattavissa jotenkan päätin aloittaa tarina tädin hommat. Tarkoittaa sitä että jälleen Peppi kirja käteen ja nyt myös itse rustailemaan samalla. Siinäpä se ilta onkin vierähtänyt.

Päivä on ollut leppoisa vaikka töitä nyt sinäänsä olenkin tehnyt. Jos nyt ajoissa koittas unille suunnata niin ehkä huomenna jaksaa taas paremmin!

62.Päivä

Vaihda pois arkipaita, housut ja kengät.
(Lauantai 30.3)

Vielä aamusta pienen kiireen saattamana töihin. Kiire tuli ihan vaan sillä että seinä kello päätti jätättää (patterit lopussa). Kun kelloajan katsoo sitten väärin niin eikös siinä kiire jossain vaiheessa tullut ..kun älysin katsoa toisesta aikaa. No lopulta kerkesin suunnilleen ajoissa.

Tunteja oli jokunen eli aamusta iltapäivälle asti. Kuitenkin kotimatka koitti ja siitä alkoi minun parinpäivän vapaat. Ensimmäiset tiukat suoriutumiset tuli kaupassa ja pyykätessä työvaatteet. Samantien arki vaattteet pyykkiin niin ei tarvitse muita päiviä siihen kuluttaa.

Ilta olikin sitten jo paljon mielekkäämpi. Vaikka kiirettä meinasi silloinkin pukata ja kengät juoksuttaa paikasta toiseen. Sattui vain sopivasti olemaan monet kaverit liikkeellä ja vierailulla kaupungissa. Moni sellainen jota ei ihan äskettäin ollut nähnyt. Totesin jällleen että minulla on ihan huippuja tyyppejä kavereina ja ystävinä!!!

Lopulta pienemmällä tyttö porukalla eksyttiin paikallisen soitto juomalaan katselemaan hyvän ystävän keikkaa. Jalat tanssittiin samalla kertaa puuduksiin ja naurua riitti. Myös hauskoja sattumuksia.

Ilta oli kyllä aivan loistava! Kiitos kaikille osallisille! :)

61.Päivä

 Kaunis Päivä!

Kun päivä lähtee hyvin käyntiin jo herätessä ja muutenkin on hienon oloinen päivä niin voiko sitä pilata millään.

Tänään ei saanut mikään (ainakaan vielä) pilattua. Toki tunteja on vieläkin jäljellä.

Tämä päivä on ollut jotenkin kovin kummallinen. Vaikka tämä on oikeastaan minun vapaapäivä niin silti töitä on tehty. Kaikista työ jutuista huolimatta sisällä on ollut kummalinen rauha ja ilo. Työtkään ei siis ole tuntuneet lähellekkään niin työläille kun useimiten. Ihan kuin olisi viettänyt vapaa päivää ja tehnyt vain omia juttuja. Jännää.

Päivän kruunu on ollut kävely lenkki ulkona juuri illan hämärtyessä. Koin pysäyttäviä hetkiä lenkin aikana kun tavalliset arkiset maisemat joiden ohi olen kulkenut satoja ellen jopa tuhansia kertoja vuosien varrella yh't äkkiä näyttikin kovin kauniille. Silmä lepäsi ja mieli myös. Huomasin hymyileväni tahtomattakin. Kumpa sitä aina osaisi avata silmänsä samalla tavalla. Voisi moni arkipäivä tuntua paljon mielekkäämmälle.

PS. Hyvää Pääsiäistä! 

60.Päivä

kofeiini..
(Torstai 28.3)

Pitkä päivä töiden parissa. Aamusta kaupunki sotailun ohjaamista. Olipa mukava katsella iloisia naamoja monela lapsella!

Välissä pieni ruoka tauko ja pitkästä aikaa kuppi kahvia. En tiedä johtuiko se tuosta kahvi kupillisesta vai mistä mutta siitä vasta alkoi päivään herääminen. Aamupäivä oli ollut vähän laiskan oloinen vaikka paljon saikin aikaan.

Loppu päivä menikin suhteelisen energisesti ja iloisesti. Energiaa tuntui riittävän myös kaikenlaiseen turhaan, ei sillä että se huono juttu olisi ollut! Hauskaa oli välillä jopa ihan vaan itsenikin kanssa kun aloin miettiä millen kuulostin tai näytin. Nimenomaan mietittynä muiden näkökulmasta.

59.Päivä

Liukua, kaaria, hyppyjä ja pyörimistä.
(keskiviikko 27.3)

Päivää ilostutti kummasti kun pääsin itse luistelemaan pitkästä aikaa. Musiikit soimaan ja vauhtia. Jos jossain kokee olevansa kotona niin kyllä se vaan edelleen on tuolla jäällä. Ehkä kaikki ei mene ihan niin hyvin kuin joskus mutta ei sitä vielä kaikkea olla unohdettu.

Onnistumisen hetkiä sain kokea yhden hypyn parissa jota en taas pitkilleen ollut hypännyt ja ilokseni sen vielä sain tehtyä. Piruetitkin tuntui pyörivän kivasti ja improvisointi vei kivasti mukanaan. Musiikki, jää ja oma mielikuvitus= parhautta!

Oli hyvä alku työpäivälle. Iloisin mielin pystyi jatkamaan valmennuksen puolella kun oli itse kokenut onnistumisen iloa.

58.Päivä

Vielä on avuliaita ihmisiä!

Aamusta hitaasti käyntiin kun olikin "vapaapäivä".
Toisin sanoen töitä oli.

Tauko jumpaa SS:llä oli kiva käydä vetämässä pitkästä aikaa ja nähdä siellä myös uusia naamoja uskaltautumassa kokeilla tälläistä muotoa.

Paras hetki oli varmaan se kun kävin hakemassa materiaalia tulevia työ juttuja varten. Auto jumitti liukaaseen kohtaan parkiin eikä oikein halunnut irrota liikkeelle. Tuli monta ystävällistä ihmistä auttamaan minua työntämällä. Oli jotenkin aika ihana huomata että vielä on ihmisissä olemassa se avuliaskin puoli edes joissakin!

Tuossa itse asiassa mietinkin jo että pitäisikö jonnekkin yleisö palstalle lehteen koittaa kirjoittaa kiitos viesti. Kiitos kun taisi jäädä huutamatta perään. Kun tajusin sen podin jo omaatuntoa että miksi oi miksi en muistanut avata suutani. Kiitos niin pieni sana mutta niin painava!

Jos joku sattuisikin lukemaan niistä henkilöistä joka oli auttamassa tai joku joka on ollut auttamassa jotain muuta ihmistä tulee tässä KIIITOS! Heille , avuliaille ihmisille!
KIITOS!