Joskus havahtuu ja näkee jotain mikä on ollut kokoajan siinä. Omaa sokeuttaan vaan jäänyt huomaamatta tai näkemättä. Vai onko se vaan sitä turtumista arkeen?
Kuva on otettu samaisesta ikkunasta mistä olen monesti katsonut tämänkin talven aikana ulos ja tänään vasta huomasin että näky on aika taulumainen ja kaikkinensa kaunis. Hymy nousi kasvoille!
Muita hymyn tuojia on tänään oleet:
Samuli Putron kappale - Anna nyt, Kahden hyvän ystävän vierailu ja äärettömän hyvät/huonot jutut, Rakkaan ystäväni puhelu kotomaasta (kun viimein saapui takasin) ja uudet kynnet.
Hymy se pieni asia mutta niin tärkeä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti